Aloitin tuon kyseisenä päivänä Cambridge-dietin ja olen sillä edelleen. Aluksi ajattelin kun sain viikon ruuat eteeni että mihinkähän sitä on tullut ryhdyttyä. Päivän ruokavalioni koostui pussi puuroista, pussi keitoista ja pussi pirtelöistä, ja niitä tuli syödä 5 kertaa päivässä. Sen lisäksi täytyi juoda noin 3 litraa vettä. Kaksi viikkoa tuota ruokavaliota noudatin, mutta kauhean kehuttava olo ei ollut. Olin äkäinen kun perseeseen ammuttu karhu ja en saanut nukuttua kunnolla kun olo oli koko ajan oksettava ja nuo pussit ei maistuneet yhtään, ällötti pelkkä ajatus tunkea puuroa aamulla suuhun.
Valmentajani kanssa keskusteltua näistä ongelmista hän päätti, että vähennämme pussiaterioita ja lisäämme hieman normaalia ruokaa jo mukaan. Siinä menikin tovi totutella taas uuteen ruokavalioon mutta olo parani kummasti kun paino putosi ja sai syödä muutakin kun vain pussiruokaa. Söin pari kuukautta kolmesti päivässä Cambridge-aterian ja sen lisäksi kanaa tai kasviksia, en hiilareita ollenkaan.
Painon putoaminen oli todella tasaista, kilo tai kaksi viikkoon pois ja olo parani koko ajan, huomasin jaksavani vaikka mitä ja etenkin sen että vaatteet tippuu päältä! Se oli paras fiilis ja on edelleen, tosin saisi nämä mukavimmat vaatteet kutistua samaa matkaa kuin minä :)
Koko ajan lisään pikkuhiljaa lisää ja lisää ruoka-aineita, sillä opettelen uudelleen syömään kaikke, terveellisemmin vain. Syön tällä hetkellä 2 Cambridge-ateriaa päivässä, aamulla ja illalla. Kasviksia ja kanaa syön edelleen paljon, mutta olen ottanut jo mukaan myös hiilareita sekä punaista lihaa. Alkoholia en ole nauttinut lainkaan tänä aikana, sekin on ollut suurena osana painon putoamiseen.
Olen myös ruokavalion muutoksen myötä liikkunut enemmän, kävelen työmatkat ja käyn muutenkin lenkillä silloin kun sille tuntuu. Mutta ihan ihmisestä riippuu kuinka paljon innostuu liikkumaan ruokavalion muutoksen myötä.
Silloin kun aloitin tämän taipaleen painoni oli 100 kilon yli reippaasti, enkä sillon uskonut että tähän päivään mennessä olen pudottanut yli 25 kiloa pois, ja missä ajassa! Tuntuu edelleen todella oudolle kävellä peilin ohi ja katsoa omaa peilikuvaa kun on melkein koko elämänsä ajan tottunut katsomaan ihan toisen näköistä Ninaa. Mutta en kadu hetkeäkään tätä päätöstä ja voin suositella tätä ihan kenelle tahansa. Minullakin suurin tuki on ollut Valmentajani lisäksi perhe ja ystävät. Ja sen he kaikki tietävätkin, sillä ilman heidän kannustusta en olisi todellakaan onnistunut tällaisiin tuloksiin tässä ajassa.
Jos jotain kysyttävää tulee niin eikun vaan kysymään, mielelläni kerron lisää!
Tässä teille vielä näette muutokseni, enää olisi 16 kiloa pudotettavana! Ei kuulosta enää mahdottomalle 25 kilon jälkeen :)
Jos minä pystyn siihen niin pystyt myös sinäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti